7 OPPIMISTAVOITTEET JA OPETUKSEN KESKEISET SISÄLLÖT

7.1 Opetus ensimmäisillä vuosiluokilla

Perusopetuksen ensimmäisten vuosiluokkien, alkuopetuksen, opetusta suunniteltaessa on otettava huomioon, millainen 6–9-vuotias lapsi on oppijana. Perusopetuksessa jatketaan siitä, mihin lapsikeskeisyyttä ja yksilöllisyyttä korostava esiopetus on oppilaiden osalta päätynyt. Esiopetusvuonna lapsi saa kokemuksia ryhmässä toimimisesta kasvaakseen yhdeksi ryhmän jäsenistä. Kouluvuosina oppilaan oma näkökulma, hänen kiinnostuksensa ja motivaationsa ja toimintatapansa voidaan ottaa huomioon monissa opiskelutilanteissa. Opettaja suunnittelee opetusta oppilaiden edellytysten mukaisesti ja käyttää kuhunkin opiskeltavaan aiheeseen soveltuvia menetelmiä. Oppilaantuntemuksen edellytyksenä on, että opettaja tuntee oppilaan kehityshistoriaa jo esiopetusvuosilta.

Alkuopetukselle on luonteenomaista, että asioita ja ilmiöitä opiskellaan kokonaisuutena eri tiedonaloja yhdistämällä. Oppimistilanteissa korostuvat toiminnallisuus ja leikinomaisuus, jotka tukevat parhaiten ikäkaudelle ominaista oppimistapaa.

Puhuttu kieli on kielen ensisijainen muoto

Koulunkäyntinsä aloittava lapsi elää mielellään satujen ja tarinoiden maailmassa. Lapsi kerää sanoja ja mielikuvia itselleen omaa oppimistaan varten. Eläytyvä kuuntelu auttaa ja helpottaa puheen ymmärtämistä. Samalla harjaannutetaan auditiivista erottelua, joka on yksi perusedellytys lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Opettajan on hyvä lukea joka päivä jotain lasta kiinnostavaa, myös uusia maailmoja avaavaa tekstiä, josta voidaan keskustella yhdessä. Materiaaleina voidaan käyttää satuja, tarinoita, tietotekstejä, runoja ja loruja. Näin lapsi tutustuu uusiin sanoihin ja käsitteisiin. Oppilasryhmässä luodaan tilanteita, joissa lasten on mahdollista osallistua aktiivisesti keskusteluun. Kertoessa kokemuksistaan lapsen on tärkeä saada palautetta ajatuksistaan.

Lukeminen

Koulunkäyntiä aloittelevat lapset ovat eri vaiheissa lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Opettajan on havainnoitava lapsen taitotasoa, suunniteltava oppimisympäristöä, työtapojaan ja menetelmiään tarkoituksenmukaisella tavalla. Valintaan vaikuttaa myös se, että tietoisuus lukemisen tarkoituksesta on oleellinen tekijä lapsen lukumotivaation perustana.

Lukemaan opettamisen menetelmän tulee vastata lasten yksilöllisiä tarpeita. Hyvä menetelmä on looginen, konkreettinen ja havainnollinen. Se tukee itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta sekä sisältää riittävästi palautetta oppimisesta. Lukutaidon oppimiseen vaikuttavat myös kodin lukemisen kulttuuri, lapsen motivaatio, yksilöllinen kyky ja tapa käsitellä tietoa. Mitä useampia opetusmenetelmiä opettaja osaa käyttää, sitä paremmin hän voi tavoittaa eri tavalla oppivat.

Riippumatta siitä, mitä lukemaan opettamisen menetelmää käytetään, lapsen on oivallettava, että puheen voi muuttaa kirjoitukseksi ja kirjoituksen puheeksi. Näin hän huomioi, että kirjaimet ovat puheäänteiden symboleja. Siirtyessään esilukemisen kaudelta aloittelevaksi lukijaksi oppilas voi lukea kirjain kirjaimelta tai hahmottaen erilaisten vihjeiden avulla kokonaisia sanoja. Lukiessaan lapsi muuntaa kirjainmerkkejä puheäänteiksi sekä yhdistää äänteitä toisiinsa. Äänne-kirjainvastaavuuksia on harjoiteltava runsaasti. Harjoituksia kannattaa vaihdella lapsen eri aisteja (tunnustellen, muovaillen, voimistellen jne.) apuna käyttäen.

Lapsen lukutaito kehittyy harjoittelun myötä kirjaintasolta sanoihin ja lauseisiin tai analyyttisesti sanatasolta äänteisiin ja kirjaimiin. Tällöin lapsi saavuttaa ns. mekaanisen eli teknisen lukutaidon, joka on kyky muuntaa kirjoitettu teksti ääneen luetuksi. Tämä taso ei kuitenkaan takaa sitä, että lapsi ymmärtäisi, mitä hän lukee. Mekaanisen lukutaidon lisäksi on keskeistä harjaannuttaa luetun ymmärtämisen taitoa. Tähän tavoitteeseen päästään tulkitsemalla ja arvioimalla tekstien sisältöä yhdessä opettajan ja muiden lasten kanssa. Lukija luo tekstille oman merkityksensä omien kokemustensa ja tarpeidensa mukaisesti. Lukemisessa siirrytään vähitellen ääneen lukemisesta äänettömään lukemiseen. Lapsi siirtyy lukemiseen liittyvien toimintojen automatisoiduttua harjoittelun avulla sujuvaksi lukijaksi ja lopulta käyttää lukemista oppimisen välineenä. Tällöin hänestä on kasvamassa omaa lukemistaan tiedostava, strateginen lukija. Lapsen tulee kokeilla erilaisia lukustrategioita löytääkseen oman mielekkään tapansa ymmärtää lukemistaan.

Kirjoittaminen

Kirjoitustaidon alkeiden ja lukemisen oppiminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Käsin kirjoittaminen tukee lapsen kielellistä kehittymistä ja lukemaan oppimista. Useimmat lukemaan oppimisen menetelmät toimivat myös kirjoittamisen oppimismenetelminä.

Alkuopetuksen aikana kirjoitetaan aluksi isoilla ja pienillä tekstauskirjaimilla. Kirjainmuotojen piirtämistä harjoitellaan päivittäin niin, että kirjoittamisen rytmi löytyy. Tekstauksen on oltava sujuvaa ja tekstin luettavaa, ennen kuin kannattaa siirtyä opettelemaan kirjoituskirjaimia ja niiden yhdistämistä. Opettaja ohjaa ja antaa kirjoittamiselle mallin kunkin oppilaan tarpeiden mukaan. Lapset saavat edetä kirjoittamisessa omaa tahtiaan. Kynäotteeseen ja ergonomiseen kirjoitusasentoon kiinnitetään erityistä huomiota.

Oppilaalle luodaan runsaasti erilaisia mahdollisuuksia kehittää luku- ja kirjoitustaitoaan. Oppilaan kokonaisilmaisu kehittyy vapaissa, omissa tarinoissa. Näitä tarinoita voi syntyä lapsen ollessa yksin tai ryhmässä erilaisille, houkutteleville papereille lasta kiehtovista aihepiireistä. Tällöin päähuomio on sisällössä ja luomisen ilossa. Opettajan tehtävänä on kannustaa ja rohkaista lasta tuottamaan erilaisia tekstejä virheisiin kajoamatta. Kirjoittamiseen houkuttelevat myös esimerkiksi listat, raportit, muistiinpanot, tiedotteet ja päiväkirjat, jotka liittyvät luontevasti lapsen koulupäivään.

Kirjallisuus

Kirjojen lukeminen ja niiden käsitteleminen antaa tietoa itsestä ja ympäröivästä maailmasta ja ohjaa lasta oman tekstin tuottamiseen. Kirjat virittävät ilmaisemaan ja käsittelemään omia ja toisten tunteita ja toimivat hyvänä lähtökohtana erilaisissa näytelmissä ja esityksissä. Opettaja lukee ääneen mahdollisuuksien mukaan päivittäin valitsemaansa kirjaa. Lukuhetkistä syntyvistä ajatuksista on hyvä keskustella yhdessä. Opettaja on lukevan aikuisen malli. On tärkeää, että opettaja ja oppilaat kertovat toisilleen omista lukukokemuksistaan. Keskustelu avaa ja tekee merkitykselliseksi kirjojen maailmaa.

”Lapsuuden kirjoilla on syvä vaikutus.
Kuinka paljon tulevaisuudesta piileekään kirjahyllyssä.”
Graham Greene

Kirjojen tulee olla oppilasta lähellä ja helposti saatavilla. Silloin hän kiinnostuu niistä, aluksi katsomalla kuvia ja myöhemmin itse lukemalla. Kirjoja voidaan lukea parin kanssa tai lukupiireissä, joita muodostetaan esimerkiksi aihepiirin ja kiinnostavuuden mukaan. Lukupiirin yhteistä kirjaa voidaan lukea myös kotona. Lukuvihkoon tai lukupäiväkirjaan oppilas voi aluksi piirtää jotain luetusta kirjasta, myöhemmin myös voi kirjoittaa omia ajatuksiaan ja sovittuja asioita kirjasta sekä suunnitella miellekarttaa. Yhdessä harjoitellaan luokan, koulun ja yleisen kirjaston käyttöä (kirjan käsittely, käyttäytyminen kirjastossa, luokitusjärjestelmään tutustuminen ja aakkostaminen). Oppilas oppii vähitellen valitsemaan itseään kiinnostavia, taitojaan vastaavia kirjoja.

Kirjallisuuden pariin oppilaita voi houkutella lisäksi kirjailijavierailujen, lukuvinkkauksen, teemaviikkojen ja lähikirjastovierailujen avulla. Oulun kaupungin oppilailla on oma kirjallisuusdiplominsa, jota tavoitellaan perusopetuksen aikana lukemalla sovitut kirjat.

”Lukukokemuksia vaille jääneen lapsen kasvu jää kesken.
Lapselle lukeminen on kasvatusta ihmisyyteen,
sillä ilman sanoja lapsella ei ole eväitä omien tunteidensa tulkintaan.
Arkikielemme on köyhtynyt, kirjallisuuden onneksi ei.”
Kirsi Kunnas

Leikki

Leikkiä käytetään eheyttävänä työmuotona vuosiluokilla 1–2 eri oppiaineissa. Leikkiessään lapsi oppii kieltä, vuorovaikutustaitoja, ryhmäsääntöjä ja monia muita tärkeitä asioita. Leikki tuottaa lapselle iloa ja edistää oppimista. Koulunsa aloittava oppilas on siirtymässä sääntöleikkivaiheeseen. Siihen kuuluvat erilaiset yhteis-, perinne- ja liikuntaleikit sekä didaktiset leikit ja pelit. Leikkiin osallistuminen vaatii sitoutumista ja sääntöjen mukaan toimimista. Tämä vaatii lapselta sosiaalisia taitoja sekä halua ja innostusta osallistua yhteiseen toimintaan. Leikissä lapsi saa harjoitella taitoja, joita hän on vasta opettelemassa. Esimerkkeinä tästä ovat liikenne- ja kauppaleikit.

Ilmaisukasvatus

Ilmaisukasvatuksen tavoitteena on tutustuttaa lasta hänen omiin tunteisiinsa ja auttaa häntä ymmärtämään ja ilmaisemaan niitä. Ilmaisukasvatus koostuu keskittymis- rentoutumis- ja aistiharjoituksista sekä vapaamuotoisesta esittämisestä. Leikinomaiset harjoitukset auttavat lasta tunnistamaan esimerkiksi jännityksen, ilon ja rentoutumisen tunnetilojen vaikutuksen kehossaan. Nämä ohjaavat lasta parempaan itsetuntemukseen: tunnen näin, koska oikeasti olen vihainen, pettynyt, kateellinen. Ilmaisukasvatuksen avulla lapselle varmistuvat sekä taito että tarve ilmaista tunteensa ja ajatuksensa muille. Sen jälkeen lapsen on helpompi pyrkiä vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Draamaa voidaan käyttää myös opetusmenetelmänä, jolla konkretisoidaan ja rikastetaan opittavaa asiaa. Lasten kanssa voidaan esittää satuja, tarinoita, erilaisia elämäntilanteita ja tapahtumia. Sääntöjä voidaan myös opetella draaman avulla.

Varhennettu kielenopetus

Kielten opiskelu voidaan aloittaa leikinomaisesti ja toiminnallisesti jo peruskoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla. Opiskelun tavoitteena on luoda onnistumisen kokemuksia ja innostaa kielenopiskeluun ilman suorituspaineita.

Oppilaat voivat tutustua ensimmäisten luokkien aikana kieliin pienissä kielisuihkuissa. Tämä lisää oppilaiden tietoa eri kielistä ja auttaa myöhemmin kielivalinnoissa. Kielisuihkut kannustavat oppilasta valitsemaan myös vähemmän opiskeltuja kieliä kolmannella luokalla.

Varhennetussa kielenopiskelussa oppitunnit voidaan jakaa pieniksi tuokioiksi tai oppitunnin puolikkaiksi. On toivottavaa, että ainakin toisen luokan kevätlukukaudella jokaisella oppilaalla on vähintään puoli viikkotuntia vieraan kielen opiskelua. Niille oppilaille, jotka ovat jo esiopetuksessa saaneet vieraan kielen opetusta, on hyvä taata jatkumo heti alkuopetuksen alusta alkaen.

Varsinaisten opetustuokioiden lisäksi kieltä on mahdollista opiskella myös muuhun opetukseen integroituna. Vierasta kieltä voidaan käyttää esimerkiksi musiikin opiskelussa laulamalla kohdekielisiä lauluja, kuvataiteessa harjoittelemalla värejä ja matematiikassa opettelemalla lukuja.

Kieltä voi opettaa opettaja, jolla on riittävä kohdekielen hallinta. Erityisen tärkeää on oikean ja luontevan ääntämismallin antaminen.

Kieliopinnoissa keskitytään ensiksi kuullun ymmärtämiseen ja sen mukaisesti toimimiseen sekä suullisen kommunikoinnin harjoittamiseen. Kirjoitettu kielimuoto voi olla esillä tukemassa suullisesti opittua. Kieltä opitaan kuuntelemalla, toimimalla ymmärtämisen mukaan, toistamalla ja soveltamalla. Keinoina ovat esimerkiksi erilaiset roolileikit, draama, pelit, leikit, lorut ja laulut.

Varhennetun kielenopetuksen tavoitteet ja sisällöt kirjataan lukuun 7.3.3 Vieraat kielet.

Eriyttämisen keinoja

Oppilasryhmässä on oppimisen eri vaiheessa olevia oppilaita. Oppimisympäristön tulee tarjota erilaisia mahdollisuuksia itseohjautuvaan opiskeluun. Näitä mahdollisuuksia ovat fyysisen oppimisympäristön lisäksi oppimiseen innostava tunnelma luokassa. Lasta ohjataan yksilöllisesti sellaisten tehtävien pariin, jotka vastaavat hänen kehitysvaihettaan. Näitä voivat olla esimerkiksi pieni tutkielma, oman kirjan laatiminen, kiinnostavan kirjan valitseminen ja omien lukuhetkien tukeminen. Luokan erilaiset mahdollisuudet palvelevat lasten erilaisia tietoja, taitoja, tarpeita ja mielenkiinnon kohteita. Lapsi oppii myös yhteisön jäsenenä. Vertaisoppimisen, aikuisen tuen tai taitavamman toisen oppilaan avulla lapsi oppii ryhmässä.

Jotkut tarvitsevat oppimiselleen myös erityistukea. Oppimisvaikeuksiin liittyy usein kielellisiä häiriöitä ja kielellisen kehityksen viivästymiä. Niitä voivat olla sanavarastoon, käsitteiden ymmärtämiseen, muoto-oppiin tai fonologiaan liittyvät vaikeudet. Näiden oppilaiden on hyvä saada parantaa kielellistä osaamistaan heille kullekin sopivien erityismenetelmien ja erilaisten harjoitusten avulla. Oppilaan oppimista voidaan tukea tekemällä eriyttäviä harjoituksia pienissä ryhmissä tai tuki- ja erityisopetuksen keinoin. Tukitoimia mietitään ja toteutetaan huoltajien kanssa yhdessä.

Tarkkaavaisuus- ja hahmottamisongelmat aiheuttavat haasteita lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. On tärkeää, että opettaja tunnistaa yhteistyössä erityisopettajan kanssa mahdollisimman varhain oppilaan vahvuudet ja yksilölliset oppimis- ja kehittymistarpeet. Yksilölliselle oppimiselle keskeistä ovat mahdollisimman pieni oppilasryhmä ja rauhallinen oppimisympäristö sekä hyvät eriyttämismahdollisuudet.